Luopumisen tuska

Häistä on kohta kaksi kuukautta ja kämppä on edelleen täynnä hääkrääsää. Heti häiden jälkeen ehdin myydä muutaman asian mutta suurin osa jäi tähän häämatkan jälkeiseen aikaan. Viime viikolla laitoinkin runsaasti tavaraa myyntiin Häätoriin sekä joitain tavaroita facen hääkirppikselle. Mutta miten tämä tavaroista luopuminen on niin hirveää? Tekisi mieli vain säästää kaikki ja pyöriä hääkuplassa ikuisesti. Eikö muka jokaisesta kodista löydy kolmeakymmentä samanlaista tuikkukuppia ja miten niin pompomeja ei voi ripustaa olohuoneeseen? Myös esimerkiksi myyntikelvottomien hääpäivän ohjelmaviuhkojen poisheitto tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä (ovat jo roskapussissa mutta en ole pystynyt viemään sitä vielä). Apua?

Kuva täältä.

Tavaroiden myymisessä minua lohduttaa edes vähän se että ne pääsevät koristamaan myös jonkun toisen häitä. Tai oikeastaan parhaimmassa tapauksessa kolmansia tai neljänsiä, sillä itsekin shoppailin suuren osan kirppiksiltä :)

Save The Date -messuilla olisi myös hyvä tilaisuus myydä häätavaraa ihan livenä Hääkirppiksellä. Kirppikselle voi menneä joko itse myymään tai jättää tavarat itsepalvelukirppikselle myyntiin. Paikkamaksukaan ei päätä huimaa, vai 8€! Itselläni on valittavasti tuo viikonloppu jo täyteen buukattu, muuten menisin todellakin.

Entäs muuten häämessut? Saako niillä vielä käydä vaikka häät ovat jo ohi? Itsehän ravasin eri häämessuilla jo kauan ennen kuin hääpäivä oli edes oikeasti suunnitteilla, osin kultasepänliikemyyjätaustani- ja osin yleisen häähulluuteni takia. Odotin joka tammikuisia Mennään naimisiin! -häämessuja enemmän kuin joulua! Voisiko joku ystäväni ystävällisesti ruveta suunnittelemaan häitään jotta pääsen messuille? :D Tarvitseeko joku häähullua messupirkkoa osastolleen, anyone?

Kuva täältä.

ps. palailen pian Meidän häät -postauksiin :)