Olen alusta asti ollut sitä mieltä että en stressaa häitä enkä niiden järjestelyä. Aloitin järjestelyt jo hyvissä ajoin joten olen saanutkin suurimman osan asioista jo hoidettua. Mutta kun kaiken hoitaa oikeasti itse, niin kyllä se stressi ja hääuupumus alkavat pikkuhiljaa kolkutella. Minulla on ollut viimeksi lomaakin yli vuosi sitten, joten odotan tulevaa häämatkaamme melkein enemmän kuin itse juhlia. Kaasot ja muut (paitsi mies) auttaisivat varmasti, mutta olen todella huono delegoimaan mitään.
 |
| Kuva täältä. |
Lupasin että minusta ei tule bridezillaa. Mutta kyllä minusta tuli, ainakin miehen mielestä. Hänellä on yhteensä varmaan kolme tehtävää vastuullaan ja joudun joka-ikinen-päivä muistuttamaan häntä siitä että ne pitäsi nyt hoitaa. Viiden viikon kohdalla ei voi enää väittää että on tässä vielä aikaa! Vai olenko sittenkään bridezilla vai onko mies vaan ihan hanurista, haha?
Meillä loppuu ilmoittautuminen parin päivän päästä. Yli kymmenen vierasta on edelleen ilmoittautumatta. Miksi pitää jättää viime tippaan? Meidän kutsut eivät ole edes voineet hävitä postissa sillä kutsumme ovat vain netissä. Monet ovat kysyneet avecista tai lapsista. Miten se on niin vaikeaa lukea mitä kutsussa sanotaan? Miten niin K-18 ei ole tarpeeksi selkeä merkintä lapsettomista häistä? :D
 |
| Kuva täältä. |
Yöllä en meinaa saada unta ja kun vihdoin nukun niin näen vain hääpainajaisia. Töissä ärsyttää kun pitää oikeasti tehdä töitä eikä voi sunnitella häitä. Väsyneenä väännetyt koristeet ovat ihan rumia, rusetit ja liimaukset ovat ihan vinoja ja kamalia. Niitähän kaikki kuitenkin ensimmäisenä katsovat.
Ulkona on aina vaan kylmä eikä aurinkoa ole paljoa näkynyt, se siitä kauniista rusketuksesta. Ei ole aikaa eikä rahaa nähdä kavereita, ei ollut edes varaa juhlia omia kolmekymppisiä. Tosi kiva hei. Koska on pakko ostaa sitä tätä ja ilman totakaan ei häitä voi järjestää.
Ei olisi aikaa tai enrgiaa käydä melkein joka päivä salilla mutta kun morsiamen käsien pitää nyt vaan olla tikissä. Ja häämatkalla on pakko olla rantakunnossa.
Ensimmäinen asia josta joka ikinen minulta kysyy on hääjärjestelyt. Mitäpä sitä muuta vastaisi kuin että hyvin menee, ihmisten ilmoilla kun ei viitsi vetää itkupotkuraivareita kaikesta stressistä. Kotona sitten sitäkin useammin.
Että koita tässä nyt sitten olla iloinen ja hyväntuulinen morsian. Jep.
Ulkona on aina vaan kylmä eikä aurinkoa ole paljoa näkynyt, se siitä kauniista rusketuksesta. Ei ole aikaa eikä rahaa nähdä kavereita, ei ollut edes varaa juhlia omia kolmekymppisiä. Tosi kiva hei. Koska on pakko ostaa sitä tätä ja ilman totakaan ei häitä voi järjestää.
Ei olisi aikaa tai enrgiaa käydä melkein joka päivä salilla mutta kun morsiamen käsien pitää nyt vaan olla tikissä. Ja häämatkalla on pakko olla rantakunnossa.
Ensimmäinen asia josta joka ikinen minulta kysyy on hääjärjestelyt. Mitäpä sitä muuta vastaisi kuin että hyvin menee, ihmisten ilmoilla kun ei viitsi vetää itkupotkuraivareita kaikesta stressistä. Kotona sitten sitäkin useammin.
Että koita tässä nyt sitten olla iloinen ja hyväntuulinen morsian. Jep.
 |
| Kuva täältä. |
Aikuisten oikeasti elämässä on sata kertaa tärkeämpiä asioita kuin häät ja välillä hävettää että niihin käyttää niin paljon aikaa ja stressaa jotain täysin merkityksettömiä yksityiskohtia. Mutta juuri nyt tuntuu että ei ole olemassa elämää hääkuplan ulkopuolella.
Kiitos ja anteeksi. Nyt jo vähän naurattaa. :D
Onko muut kokeneet bridezilla tai enalakaikkionperseestä -hetkiä? Meneekö tämä fiilis ohi vai paheneeko se vaan loppua kohden? :D Apua?
Onko muut kokeneet bridezilla tai enalakaikkionperseestä -hetkiä? Meneekö tämä fiilis ohi vai paheneeko se vaan loppua kohden? :D Apua?
 |
| Kuva täältä. |
 |
| Pasa ja Atpo: Suuri suomalainen ihmiskirja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! ♥